Hietasyrjä ja Hallalähde

25.9.2018

Ensimmäistä etätehtävää suorittamassa metsässä: metsätyypit. Valintaan ei ollut muuten erityistä perustetta, olin vain muutenkin käymässä Laukaassa. Tämä metsäretki kesti loppujen lopuksi yli 3 tuntia tutkimuksen, haahuilun ja laavulla vietetyn ajan mukaan lukien. Yksi suunnistaja juoksi metsässä, joku auto meni tiellä.

Oivalsin myös, vaikka kuinka olen kiertänyt luontopolkuja jo vuodesta 2014 alkaen säännöllisesti ja erittäin usein - en ole aiemmin nähnyt tai kokenut metsää näin. Tuntemukseni ja kiinnostukseni luontoa kohtaa syventyi tänä kauniina syyspäivänä.

Mukanani oli rakkaamme Tuikku, Chihuahua-seniori 13 vuotta. Kannoin häntä sylissäni suurimman osan matkaa ja tiedostin pienen voimien ehtymisen. Alkumatka jo oli haaveilua taikaisin parkkipaikalle. Luonto rauhoitti myös häntä, nautti ulkona olemisesta ja kauniista syyssäästä.

Riippuu vähän mihin jätät auton tai mistä tulet. Itse kävin ensin katsomassa Hallalähteen Viitalantiellä ja jätin auton kuvan kylttien läheisyyteen levikkeelle. Maastossa kävelimme Tuikun kanssa tai Tuikku sylissäni, maakuntauraa Metsoreitti pitkin itse Hietasyrjän alueelle. Maasto jyrkkenee paljon ja on juurakkoista. Ylhäältä näkyy kauas ja komeasti alueen muodot, supat ja metsätyypit vaihtelee.

Kota ja tulipaikat, puucee ja puukatos erityisen hyvin hoidettuja ja kahden vietimme aikaa taasen täälläkin, ketään ei näkynyt. Kylttejä on, täällä löytää kyllä.

Lähdimme kodalta kävellen takaisinpäin ja ohitimme tuon suuren supan, jossa toiminut hyppytorni. Maastossa vaihtuu maisemat oikein hyvin ja syksyisestä ajankohdasta onnellisena hyttyset olivat lähteneet. Lopuksi sieniä, jatkotutkimuksia varten. Viikon sieniopilla tunnistaa vasta alakoulussa opetetut myrkylliset sienet!